<$BlogRSDUrl$>

Friday, November 21, 2003

HV,

terveiset täältä kuuraketista korkealta avaruudesta... no ei vaiskaan, just kidding, vitsi, vitsi!... täältä pohjoisen piilopirtistä, johon pakenin Papan raivoa. Huomasitkin jo varmaan uutisista, että EMS:n osakkeet nousivat pilviin sen jälkeen, kun olin vähän "fokusoinut" sen toimintaa. Pakomatka oli siis ihan turha. Pappa heltyi kyyneliin puhelimessa ja kehui minua liikeneroksi. Hän sanoi, että viimeinkin voi lähteä purjehtimaan maailman meriä, kuten aina on halunnut. "Lapseni, sinusta on tällä viikolla tullut esiin aivan uusia puolia. Erittäin taitavaa mediapeliä! Loistavaa liikkeenjohtoa! Antaumuksellista työtä yhtiön hyväksi! Jätän sinulle koko konsernin hoitoon ensi vuodeksi - eikös juu?"

Kauhistuin. Työkokeiluni siis jatkuu, jos en pistä jämäkästi vastaan. Työn kahleet eivät kirvonneetkaan eikä orja noussut sorron yöstä! Mietin hetken Lauri Ihalaiselle soittamista, mutta tulin järkiini. Isommat kohtalot ovat nyt hänen karttuisissa kourissaan.

Vaan onko parempi pahoittaa Papan mieli saman tien vai vasta sitten, kun hän vuoden kuluttua huomaa koko omaisuutensa huvenneen hoidossani? Janoan vapautta ja joutilasta elämää. Toisaalta voisi olla aika kivaa kokeilla "konsernijohtajana" toimimista, hmm. Vaikea valinta, vaikea valinta. Se vaatinee reilusti miettimisaikaa täällä ankaran luonnon keskellä, riekkoja ja helmikanoja ansalangoilla pyytäen.

Tunturit ovat lumen peitossa, aurinko ei nouse ollenkaan ja Ken on antanut Ultimatumin. Minun on hiihdettävä kirkolle asti ruoanhakuun (matkailuauto jäi umpihankeen jo pian Utsjoen jälkeen) tai suostuttava palaamaan kaupunkiin. No niin, reippahasti lylyt lykkimähän! Ehkä ehdin takaisin jo illaksi, kotipizza kainalossa ja polttopuita ahkiossa. Ainakaan jäätelö ei sula matkalla.

Tuus
Kuhla

Comments: Post a Comment

This page is powered by Blogger. Isn't yours?


Ilmainen www-laskuri