<$BlogRSDUrl$>

Tuesday, July 05, 2005

Gallian kukkoa oovää, silvuplee

Käsiään heiluttelevaa karvaista gigoloa keljutti. Latinorakastajat olivat pienistä mitoistaan huolimatta maailmankuuluja! ”Moonamuur! Zötem!” Miksi tuo kylmän maan jäyhä nainen katseli silmälasiensa takaa maailman suurinta rakastajaa, vallan kukkuloilla tepastelevaa Gallian kukkoa, kuin hyönteistä, joka oli erehtynyt pörisemään liian kauas hekumallisesta lantatunkiostaan? Rrranskalainen pazska oli maailman parazta! Rrranzkalaizen pazkan voitti vain rrranzkalainen rrrruoka: etanat, sammakot, siansorrrkat ja ihanan kiinteiksi keitetyt pässinkivekset! Aah, entäs vartaassa grillattu pässinpää rrranskalainen zinapizzihuntu yllä! Se oli poikaa, ei se oli machomiestä! Merrrrde!

”Amooremiio!”, myötäili poliitikkokollega. Oo soole miio! Ei se määrä vaan se laatu! Pienetkin kivekset olivat hyvät kivekset, kun ne tarjoiltiin kuumina ja kosteina, omassa liemessään haudutettuina. Tässähän ihan nälätti – italialainen ruoka, herkkuruoka, herkkupeppu, herkkuperkkulatinolover! Hän se sitten oli zeksikäs, ihan liian zeksikäs –”La donna e moobilee”, Herr Kullinen, tuo maailman naisille suotu machoaarre, hyräili mättäessään lautaselle nilviäispastaa, joka kulauteltiin alas päivän vanhalla Orvietolla. Aah! Kuola valui pitkin hänen karvaista rintaansa kohti pienoista mahakumpua, jonka italialaisherkut saivat seisomaan tanakasti. Seuraavaksi naudanhäntää, namnam!

Ulkoministeriössä katseltiin päivän lehtiä vetisin silmin ja tunnettiin laimeaa ärtymystä. Vielä venäläisetkin tässä sopassa. Ei kai nyt tarvitsisi taas moittia jotakuta? Johan sille nauroi koko maailma. Voisipa pakottaa nuo vallan juovuttamat pikkumiehet syömään tonkallisen mämmiä ja lopuksi kylpemään siinä.


Comments: Post a Comment

This page is powered by Blogger. Isn't yours?


Ilmainen www-laskuri